1. Tim. 3:2 ja Miss Suomi 1996

Naispappeus / naisvanhin -asia on helluntailahkonkin keskeisimpiä kuumentumisen aiheita. Eniten vääntöä kohdistunee tekstiin 1. Tim. 3, joka listaa seurakunnan episkopokselta vaadittavia avuja. Vedenjakajana toimii ilmaisun ”yhden vaimon mies” tulkinta: onko kysymys aviouskollisuuden moraalisesta vaatimuksesta vai lisäksi myös sukupuolesta?

Tiettävästi ensimmäiset missikilpailun tyyppiset on Suomessa järjestetty 1919. Voittaja oli Rauha Aaltonen Porista. Kuvitellaanpa, että missikilpailuja perustettaessa tuomaristolle laadittiin ohjeistus siitä, miltä voittohevosen pitäisi näyttää. Se näyttäisi tältä:

Niin tulee siis kauneuskilpailun voittajan olla sievä, miellyttävä silmälle, ei liikaan laihuuteen tai lihavuuteen taipuvainen, taitava kävelemään, ei nuhjuinen, ei raskaassa työssä kärsinyt, ei auringossa palanut, vaan hänellä tulee olla kaunis vaalea iho ja kaartuva varsi, ei haureellinen vaan sellainen, joka tunnetaan siveydestä ja sopivasta käytöksestä, jottei kauneuskilpailumme joutuisi huonoon huutoon.

Vuosikymmenien ajan nähtäisiin, että tätä linjaa noudatettiin fundamentalistisesti. Mutta luopumuksen koittaessa liberalismi iskisi myös kauneuskisoihin, ja lopun aikana 1996 Lola Odusoga ilmoittautuisi kisoihin. Huomio kiinnittyisi missilain kohtaan ”hänellä tulee olla kaunis vaalea iho”. Voisiko tummaihoinen voittaa missikisat? Eikö se olisi isien perinnäissäännön rikkomista? Tarkoittiko Eino Makusen esi-isä, että tärkeää on kaunis ja pilaantumaton iho, vai onko keskeistä myös se, että se on vaaleaa? Ja jos tämä hyväksyttäisiin, ties minkälainen luopumus tekstin ohjeista koittaisi, ja kaikenlaiset rumilukset ilmoittautuisivat kisaan?