sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Porno on pop.

Seksuaalisuuden vääristäminen on Jumalan kenties kauneimman luomistyön turmelemista maailman rumimmaksi asiaksi. Se, minkä oli tarkoitus olla miehen ja vaimon parisuhteen privaatti kliimaksi, on nykyään tarjolla jokaisen tietokoneruudulla maksettujen näyttelijöiden toimesta. Porno on monen suomalaismiehenkin jokapäiväinen leipä, ja nälkä kasvaa syödessä.

2000-luvun alussa elänyt Moon TV teki pornosta vähintään jokamiehen oikeuden esittämällä pornoelokuvia arvioivaa ohjelmaa Pornostara. Pian ei miesten tarvinnut salailla suosikkigenreään tyttöystäviltäkään, kun pornosta tuli normaali puheenaihe ja yhtä positiivinen juttu kuin millaisena Pornostaran reipas juontaja sitä esitteli.

”Pokemon” ei ole seikkaillut kotimikroilla vielä toistakymmentä vuottakaan, kun sen negatiiviset vaikutukset on havaittu jo yhteiskunnallisella tasolla. Vastikään Sub-TV esitti Tosipaikka-dokumentin Erotiikka pilasi elämäni. Ohjelma esitteli brittimiehiä, joidenka pornoaddiktio teki lähes mahdottomaksi elää yhtäkään päivää ilman pornoa. Haastateltu psykiatri ei antanut suuria toiveita vieroituksesta todetessaan, että huumeriippuvaisen keho voidaan saada huumausaineesta tyhjäksi, mutta pornoriippuvaisen aivoihin tatuoidut mielikuvat säilyvät siellä aina. Yrittipä yksi kaveri hypnoosiakin hoitokeinona.

Seksuaalivääristymien ääriaineksetkin ovat jo suuren yleisön saatavilla. Ulosteita tai väkivaltaa sisältävät pornofilmit tarjoavat kiihokkeen niille, joidenka tarpeita tavallinen materiaali ei tyydytä. Tanskaan avattu laillinen eläinbordelli houkuttelee ihmisiä ympäri eurooppaa maksamaan seksistä eläinten kanssa.

Ääri-ilmiöistä huolimatta em. dokumentin psykiatrin mukaan juuri ”peruspornon/erotiikan” katselu on ratkaiseva tekijä monien parisuhteiden ja avioliittojen kariutumisessa. Ongelma on kristittyjäkin yhtä lähellä kuin ADSL on nopea. Obamalassa on porno-ongelmaisille pastoreille tarkoitettu auttava puhelinpalvelu. Suomen helluntaiyhteisössäkin ovat Pietarsaarelaiset veljet nostaneet mirrin asianmukaisesti pöydälle. Jeesus käski meitä leikkaamaan käden irti ja kaivamaan silmän päästä, mutta netin käytön minkäänmuotoinen rajoittaminen näyttää 2000-luvun opetuslapselle ylivoimaiselta.

8 kommenttia:

  1. Toistan itseäni (=omaa blogiani) kun sanon painokkaan aamenen. Aamen silti.


    Koska täällä blogissa on ekan artikkelin jälkilöylyistä päätellen tapana keskustella, voisin vaikka heittää yhden jatkopohdinnan.


    Mies on rakennettu siten, että sielun sisään mennään visuaalisuuden avulla. Tämä on ollut itselleni ihan tolkuttoman kova prosessi tajuta, että vastakkainen sukupuoli ihan aikuisten oikeasti toimii sillä tavalla. Vaikka pitäisihän se viimeistään Daavidin ja Batseban casesta jo käsittää. EI toki niin, että tämä visuaalisuuden portti miehissä olisi itsessään paha asia, päinvastoin, juuri sitä porttia varten NAINEN ON KAUNIS. :) Tässä on ihmeellinen Jumalan rikkaus ja rakkaus.


    Kuten Lars ansiokkaasti totesi, pornoa katsellessa tämä Jumalan luoma ydinjuttu miesten kohdalla vääristyy. Mutta kuinkas me naiset? Mikä olisi meille vastaava ongelma? Emme ole yhtä vahvasti visuaalisuuden hallittavissa kuin miehet, mutta missä on se meidän "intiimiksi ja ihmeelliseksi tarkoitettu juttu, jossa sitten on potentiaalia vääristyä tosi pahasti"? Millä meidät saa vastaavaan koukkuun?


    Vai onko tämä ihan turha kysymys? Olisipa!!!!

    VastaaPoista
  2. Hyvä Lari! Ajankohtainen aihe ja asiallisesti käsitelty... Jatkahan kirjoittelua niin minä ainakin luen :)

    VastaaPoista
  3. cupkky,

    Eräs amerikkalainen naisystäväni puhuu usein ilmiöstä "emotional porn" ("whish is just as bad as porn"). Olisiko tässä hakemasi vääristymä?

    Tosin väittäisin, että aivan pian naiset ovat yhtä koukussa (visuaaliseen) pornoon kuin miehet.

    Jason

    VastaaPoista
  4. Pari vuotta sitten kuvitin Free Methodist Churchin aikakauslehden “Light & Life” artikkelin naisten pornoaddiktiosta. K.o. jutussa puhuttiin sekä kristittyjen naisten omista ongelmista että naisille suunnatusta terapiasta.

    Ainakin jenkeissä sukupuolijakauma pornon suhteen on kuroutunut hyvää tahtia umpeen ja minusta oli upea homma, että metodisteilla on pokkaa puhua tuommoisista asioista ääneen.

    VastaaPoista
  5. On näemmä kulunut noin puoli vuotta siitä, kun olen viimeksi käynyt Larsin blogissa. Hyvä uutinen oli se, etten ole näemmä missannut puolen vuoden aikana kovinkaan monta uutta kirjoitusta. Huono uutinen oli se, että olen antanut odottaa omaa vastaustani keskusteluun. :P

    Syytän päättötyötä ja Facebookia. Mutta nyt kun ne molemmat ovat pois, suorastaan liitelen taas blogimaailmassa. Joka tapauksessa, pahoittelut tällaisesta hiljaisuudesta. :[

    Itse asiasta. BigLerowski, saisikohan tuon artikkelin jostain käsiinsä? Visuaalisuuden pohtiminen on minulle ajankohtaista ja olisi tosi mielenkiintoista lukea, voivatko naiset todella koukuttua siihen samalla tavalla kuin miehet.


    Jason, "emotional porn" on takuulla naisten ongelma! Mutta voiko siihen koukuttua? Kuinka? Kuinka sellaisella ymmärtääkseni sisäisellä ilmiöllä voi rahastaa? Vai pitäisikö tässä kohden keskustelua alkaa jo kainostua ja vaieta...?


    Lars, kirjoita taas jotain tännekin! Älä anna kaikkea Safarille! :)

    VastaaPoista
  6. cupkky, ehkä tyyliin Sinkkuelämä on sillä tavalla koukuttava ja rahastava (jättibisnes)? Se on tietenkin eri asia että onko se "emotional porn" vai ei.

    VastaaPoista
  7. Slowly getting the picture... Naiset todellakin saa koukkuun nimeämällä rakkauden ja huolenpidon kaipuu uudestaan seksiksi tai jopa pornoksi.

    Sitähän ne Sinkkuelämän typytkin kovasti etsivät: kestävää ja huolehtivaa miessuhdetta. Tai no siitä Samanthasta en ole ihan varma. :) Ja sitä oikeaa etsiessään päätyvät enemmän ja vähemmän sängystä toiseen kuten sarjan alkuperäinen nimikin lupaa.

    Sinkkuelämää on kyllä viihdyttävä ja älykäs, se on myönnettävä. Miksi me kristityt teemme vain apokalyptisiä juttuja?... Ne lienevät ainoita, joista saadaan rahat takaisin...

    VastaaPoista
  8. Kun tää keskustelu pyörii täällä vieläkin, niin päätin lisätä siihen oman kommenttini. Yhdyn siis Lepojärven kommenttiin. Ja vielä lisäisin tv-sarjojen lisäksi sellaisetkin naisille suunnatut jättibisnekset, kuin: naistenlehdet (en nyt tarkoita mitään kotiliettä vaan esim. Regina-lehteä yms.) ja naisten "romanttiset" pokkarit, jotka on loppujenlopuksi tarinoitu eroottisen huipentuman ympärille.

    Ongelma on se, että "emotional porn" tai yleensä porno on niin vahva sana, että yleensä naiset sivuuttaa sen ja luulee olevansa puhtailla vesillä. ROMANTTINEN-sana myy paremmin ja vastaa usein sisältöä, joka luodaan kielikuvilla ja tarinan keinoin niin että naisen mielikuvitus tekee sen, mihin miehillä tarjotaan suorat kuvat.

    Siistiä että jossakin uskalletaan puhua asioiden oikeilla nimillä. Haaste Suomessa taitaa olla se, että eri sukupolvet taitaa käyttää eri kieltä ja suhtautua keskusteluun hieman eri tavalla. Pitäisi siis tarkoin miettiä foorumi, jossa eri ryhmät kokisivat olonsa turvalliseksi käydä keskustelua.

    Ruut

    VastaaPoista